Runotorstain aiheena on lupaus. Siitä tämän aamun synnyttämä runo:

Täysi lupaus

Puolivälissä tammikuuta

aamulla

puolikas kuu

pilkistää,

heijastaa lainavaloa.

Metsänrajan yläpuolella

väreilee

siniharmaa taivas,

enteilee

talviauringon nousua.

Lupaus!

Lupaus se on,

tämä siniharmaa

aamulla puoli kahdeksan

puolivälissä tammikuuta.

Täysi lupaus aamu aamulta

kasvavasta valosta.

Eikö katseeni jo noussut maasta!

Eivätkö askeleeni ilostuneet!

Pirjo Vahtola

Runotorstain teemana on koti. Siispä:

Koti

Vanhaa Vaasantietä

Lylystä Tampereelle;

kymmenen muuttoa

vuosia sadasta viidennes

ja mies.

Tampereelta länsirannikon

karhukaupunkiin;

kolmenkympin kriisi

kolme lasta,

virka ja mies.

Porista Turkkuseen,

ei takaisin Tampereelle?

Tottui siihenkin - aikanaan.

Muutettiin Kaarinaan;

kolme nuorta,

pappi ja mies.

Nyt neljästoista koti

metsän kupeessa

pellon kainalossa.

On se koti, se vasta onkin;

vuosia sadasta yli puolet,

lapset lähteneet,

koira kuollut.

Täällä me asumme,

kotona;

mies ja minä.

Lankalauantai

Pitkänperjantain ja

pääsiäisen välissä

lankalauantai:

odotus,

kuoleman kalpeus.

Viimainen tuuli Jeesuksen haudassa,

vain käärinliinat liikahtavat,

kivi ei

ja käsi on kylmä.

Minun sydämeni kuin kivi,

minunkin käteni kylmä.

Anna aamun tulla, Jumala,

enkelin lentää,

kiven vieriä

käden lämmitä.

Tee ihmeesi, Jumala,

herätä

kukat tuoksumaan

linnut laulamaan

aurinko tanssimaan.

Nosta Jeesus haudasta!

Niin minunkin sydämeni elää,

käteni on lämmin,

tuuli soittaa ylösnousemuksen laulua.

Violetin aika

Puen sen päälleni

stolassa ja kasukassa.

Väri ja tiimalasi

muistuttavat                   

                    että en ole aina,

                    että siksi on tärkeää

tutkia

                    tärkeysjärjestystä.

Katselen väriä

saarnatuolin kirjaliinassa,

ehtoollisvälineiden päällä.

Tartun siihen ja teen työni.

Seitsemän viikon aikana

väri menee sisälleni

virsissä ja psalmeissa

viinissä ja rukouksissa

tuoksuissa ja leivässä.

Kiirastorstai-iltana värikin riisutaan,

kaikki viedään pois.

”Herra, en kai se ole minä?”

Mustiin verhotulla alttarilla

palaa vain

yksin jätetyn Kristuksen kynttilä.

Runotorstain teemana 09.04.09 violetti

Runotorstain teema, joka on ! on tähän kätketty:

Siankärsämö kukkii

marraskuussa.

Valaisee himmeästi hämärässä aamussa,

loistaa sitkeästi kuolevassa ruohossa.

Vasta kunnon pakkaset sen vievät.

Onhan sillekin luvattu

uusi elämä,

uusi varsi

kevään ylösnousemuksessa.

Onhan minullekin luvattu

uusi elämä,

uusi varsi

ruumiin ylösnousemuksessa.

Tässä toivossa kuljen

marraskuun pimeässä aamussa.

Päivän aavistuksen valjettua

näen auringonkeltaisen

ruokohelpin lehdissä.

Muistan

viimeisenä Sinä olet seisova multien päällä.

Pirjo