Kuusiston vanhan kanttorilan kamarissa
Laskuri
KAARINAN SEURAKUNNAN MUUT BLOGIT
Kirkon kyökissä, kuulumisia
Kirkossa, Saarnoja ja hartauksia
Muistoalbumi, muisteluita ja palautetta
Kirjoittaja
Kaarinan seurakunnassa syntyneitä runoja. Asianosaiset saavat halutessaan kirjautumistunnuksen osoitteesta merja.auer@evl.fi. Samaan osoitteeseen voi myös lähettää runoja julkaistavaksi, tai antaa Merjalle käteen.
Sivut
24.04.2009 - 08:53
Se virittää säveliään sydänalassa, kutittaa varpaissa, tuoksuu nenässä, maistuu kielellä. Ja jossakin syvällä on suuri ikävä.
Kevät soi minussa.
Runotorstain autio lienee tuossa suuressa ikävässä.
Pirjo
Ilona Tammi kirjoitti 24.04.2009 - 16:55
Varsin haikea runo, silti kaunis.
arleena kirjoitti 24.04.2009 - 20:41
Niin kevät tuo myös kaukokaipuun jonnekin
Crane kirjoitti 25.04.2009 - 10:50
Kaikessa kauneudessaan, kevät on täynnä kaihoa, ikävää johonkin tai jonnekin...
Pirjo kirjoitti 25.04.2009 - 22:12
Ainakin kaikella elävällä luonnossa tuntuu olevan kova kaiho toisen samanlaisen elävän lähelle. Sitäkö se on, ihmisenkin ikävä - toisen ihmisen ikävää - vaiko samalla Jumalan ikävää?
Oh-show-tah Hoi-ne-ne kirjoitti 26.04.2009 - 19:50
Sielu on siis autio.
Pirjo kirjoitti 26.04.2009 - 22:06
Tai sielussa tuntuu autiolta.
helanes kirjoitti 29.04.2009 - 15:04
Mi ikävyys mi hämäryys ...
railimaria lehto kirjoitti 18.05.2009 - 15:32
Kovinm sopi näiden päivien ajatuksiini ja olotilaani runo keväästä ja suuresta ikävästä. Läheisen kuolema tuo kaipauksen, autiuden ja kevätkauneus kirpaisee, välillä kyyneliin asti.
Pirjo kirjoitti 20.05.2009 - 21:31
Ilmeisesti olet menettänyt äskettäin jonkun sinulle läheisen ihmisen. Jos näin, niin otan osaa. Siunausta sinulle.
|
|
