
Kirkon kyökissä, kuulumisia
Kirkossa, Saarnoja ja hartauksia
Muistoalbumi, muisteluita ja palautetta
Runotorstain kesäteemaan Parasta kesästä liittyvä, tänään syntynyt teksti. Kommentin ja linkin sinne saa laittaa vasta 13.08.
Kesä on tuullut hiuksiini ja maalannut aurinkoraitoja.
Se on hyväillyt, hyväillyt
lämpönä
poskea ja säärtä.
Se on hellinyt, hellinyt
vetenä
kantanut minut, aallot ja tyynet.
Kesä on kutsunut ystävät meille,
rakentanut juhlan.
Kai niitä surujakin, huolia, mustia pilviä…
kelläpä ei.
Niitä en muista!
Laitan niitä vastaan koko ihanan suven!
Kesä on minussa,
kaikkialla.
Olen lähes kesä.
Pirjo
|
|
Tuo "olen lähes kesä", on hieno heitto.
olen samaa mieltä Erikeepperin kanssa: runosi on todella hyvä, mutta vaatii karsimista ja pientä muokkausta. Esim. kokeile sanatoistojen poistoa ja maistele sitä ensin (menettääkö runosi sen johdosta jotain vai ei).
Jättäisin myös "ja sääriä" pois. Poski käy yksin hyvin metonymiasta.
Minusta voisi kuullosta hyvältä "Kesä on rakentanut juhlan / kutsunut ystävät meille/kylään" sijaan "Kesä on kutsunut ystävät meille, /rakentanut juhlan."
Surut, huolet ja mustat pilvetkin voisi implikoida yhdellä sanalla/metaforalla.
Runossasi on ihanaa raikkautta. Se on myös vähäeleinen ja siksi ehkä niin kaunis.
Toivon, ettet ota liian vakavasti korjausehdotuksiani. Runohan on sinun, joten tee harkiten korjauksia, jos niihin päädyt, koska jokaisella lukijalla on oma mielipiteensä, etkä voi miellyyttää kaikkia. Maistele ehdotuksi kuunnellen sisäistä ääntäsi.