Pieninä palasina elämä -
pitkin katuja.
Katujen lapset
ilman ruokaa, ilman vaatetta,
ilman kotia, ilman syliä.
Lapset eivät kuulu kaduille,
he kuuluvat meille.
Jeesus, armahda minua, meitä!
Luen Sanastasi:
Nouse, kohota valitushuuto yöllä,
kun alkavat yövartiot.
Anna sydämesi vuotaa kuin vesi
Herran kasvojen edessä.
Kohota kätesi häntä kohden
pienten lastesi elämän puolesta,
kun he nääntyvät nälkään
kaikkien katujen kulmissa. (Val.v.2:19)
Tässä ovat tyhjät käteni ja kova sydämeni.
Mitä voin tehdä?
Jumala, mitä Sinä voit tehdä?
Katson kuvaasi lehdestä, langanlaihaa olemustasi
kadun lapsi, minunkin lapseni.
Silmiesi toivottomuus poraa reikiä sydämeeni.
Haparoin sanoja puolestasi,
samalla sydämeni kallio järisee.
Liian monta kuolemaa, turhaa kärsimystä,
elämästä pois pakenemista liimahöyryihin
tai mihin vain selviytyäkseen, unohtaakseen.
Kaukainen etäkosketukseni ei sinua lämmitä,
ylisuuri annos ruokaa minun lautasellani
ei sinua ruoki eikä ravitse.
Huoneitteni vapaat tilat eivät yllä sinun suojaksesi.
Jumala, armahda minua, meitä!
Voin antaa avustuksen yhdistykselle,
joka auttaa sinua, teitä monia.
Sen kautta saat ruokaa henkesi pitimiksi,
katupartiot etsivät sinua viemäreiden kosteudesta
ja kellareiden pimennosta.
He kuljettavat sinut päiväkeskukseen tai turvataloon,
pois palelemasta, pois pimeästä
ja pahimmasta pakkasesta.
Saat viikkokylvetyksen ja päällesi puhtaat,
lahjoituksena saamasi vaatteet,
lämmittävät villasukat ja kengät.
Lisäksi sinulle kerrotaan, että
on Jumala, joka on rakastanut
ja edelleen jaksaa rakastaa
koko tätä kurjaa maailmaa.
Kiitän Jumalaa kaikista, jotka auttavat:
päiväkeskuksista, turvakodeista,
autonkuljettajista ja lahjoitusten antajista.
Olen mukana auttamassa, olenhan?
Vai olenko?
Mikä riittäisi poistamaan hätäsi
tai edes lieventämään sitä?
Miten minä voisin ottaa sinut pois kaduilta,
roskiksista, kaatopaikoilta, kylmiltä kujilta?
Miten me voisimme ottaa teidät kaikki
kodittomat ja alaikäiset pois palelemasta?
En saa rauhaa ryysyiseltä olemukseltasi,
pieni heiveröinen, kovakasvoinen poika
ja liian varhain aikuistumaan joutunut tyttö,
joka et ole itse pyytänyt tulla tänne
kodeista ja rakkaudesta köyhään maailmaan.
Et kuitenkaan ole vahingossa etkä turhaan syntynyt.
Sinunkin päiväsi olivat määrätyt ja kirjoitetut
kaikki taivaan kirjaan ennen kuin
ainoakaan niistä oli tullut. (Ps. 139:16).
Mietin syntymääsi, elämääsi, kuolemaasi.
Kyyneleeni kastelevat kuvasi
enkä saa silmiäni irti sinusta.
Huokaan puolestasi,
kunnes syvältä sisimmästäni kuulen sanat:
”Kaiken, mitä olette tehneet yhdelle näistä
vähimmistä veljistäni,
sen te olette tehneet minulle.” (Matt. 25:40).
Pieni apu yhdelle
ei olekaan sama kuin ei mitään!
Minun katulapseni! Lapsemme!
Kohotan käteni yön vartiohetkinä
pienten lasteni puolesta,
kun he nääntyvät nälkään
kaikkien katujen kulmissa.
Virpi Tammelin, 2003
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.