Laitanpa tänne lyhennettynä yhden vanhan runon, jonka säkeet ovat pulpahdelleet mieleeni aamuisilla lenkeillä.

Hengitän syksyä,

sateen aamua

sumuharsoa pelloilla

saunion tuoksua.

 

Kasteenhopeassa ruohossa

talletan luvatut päivät,

 

ja haapasienen malja

on täynnä elämän vettä.

 

Pirjo