Laitan kirkkovuoden ajankohtaan liittyvän vanhan runon tänne, kun tuo edellinen oli jo niin kauan:

KAKSI LUONTOA

 

Jeesus, sinä olit

                                ihminen.

Sinä tunsit ihmisen tuskan

                                minun tuskani.

 

Getsemanessa edessäsi oli kuolema

                                olemattomuus

                                           minän häviäminen

                                tiedottomuus

                                           itsen katoaminen.

Edessäsi oli pimeys

                                kaikennielevä ahnaus

                                            läpitunkeva pelko

                                epäilyksen sakea sumu

                                            epätoivon pohjaton kaivo.

 

Etkä sinä tiennyt!

 

Sinä et voinut tietää, mitä niiden takana on

                                             jos mitään.

 

Rukoilit. Pyysit apua.

Tuskassasi koko maailma ja jokainen.

 

Sait sanottua…”tapahtukoon”…

 

 

Ja tapahtui.

 

 

En ole yksin.

Kanssani on Jeesus, ihminen ja Jumala,

Kristukseksi herätetty.

Pirjo