Laitan kirkkovuoden ajankohtaan liittyvän vanhan runon tänne, kun tuo edellinen oli jo niin kauan:
KAKSI LUONTOA
Jeesus, sinä olit
ihminen.
Sinä tunsit ihmisen tuskan
minun tuskani.
Getsemanessa edessäsi oli kuolema
olemattomuus
minän häviäminen
tiedottomuus
itsen katoaminen.
Edessäsi oli pimeys
kaikennielevä ahnaus
läpitunkeva pelko
epäilyksen sakea sumu
epätoivon pohjaton kaivo.
Etkä sinä tiennyt!
Sinä et voinut tietää, mitä niiden takana on
jos mitään.
Rukoilit. Pyysit apua.
Tuskassasi koko maailma ja jokainen.
Sait sanottua…”tapahtukoon”…
Ja tapahtui.
En ole yksin.
Kanssani on Jeesus, ihminen ja Jumala,
Kristukseksi herätetty.
Pirjo
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.