Osallistun vanhalla runolla runotorstaihin

Viestin synty

 

Mitä ne ihmiset saivatkaan kokea!

Ei puuttunut elämästä hohtoa!

 

Lähtivät sen miehen matkaan

tietämättä minne.

Mutta oli kai luvassa uutta, toimintaa.

 

Kiersivät miehen mukana maata.

Näkivät ennennäkemättömiä, ihmeitä.

Kuulivat ennenkuulemattomia,

salaisuuksia.

Saivat kansanjoukot liikkeelle.

Herättivät innostusta.

Haaveilivat jo hyvistä asemista,

johtopaikoista.

 

Vaikka puhui se mies muustakin.

Nöyryydestä, luopumisesta,

posken kääntämisestä, rististä.

Ei kuunneltu, kuka nyt niistä.

Nousua vain. Myötätuulta.

 

Kunnes

ristin perjantai

ja kaikki lopussa.

 

Haaveiden haaksirikko,

henkilökohtainen romahdus.

Kenellekään ei mitään,

vain tyhjyys, kirous ja kuolema.

 

Entä sitten?

 

Täytyi olla muutakin,

täytyi tulla käänne.

 

Sillä

miten meillä muuten olisi

Matteus, Markus, Luukas ja

Johannes?

Miten Paavalin kirjeet,

apostolien teot,

Ilmestyskirja ja muut?

 

Ei kai pelkästä rististä,

kuolemasta, tappiosta

tyhjyydestä

syntynyt niin paljon

rohkeutta, muutosta, toivoa, iloa,

kuolemaan asti kestävää uskoa?

 

Täytyi olla muutakin.

 

Ylösnousemus!

 

Siitä syntyi viesti.

Pirjo