Tässä tuore syystunnelma, joka liittyy myös runotorstain http://runoruno.vuodatus.net/blog/archive?&y=2008&m=09 teemaan helppo.

Kuin kuvastimesta

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Syysaamu valkenee,

pilvistä ja sumuista.

Rastaat lentelevät pyhissä puissa,

laulavat.

 

Lähden lenkille.

Kosteaa ja raikasta,

kevyt hengittää.

Jäsenet vertyvät,

kevyt kulkea.

 

Itään aukeavalla polulla

pysähdyn.

 

Aurinko ui.

 

Järven yllä korkeuksiin asti on sumua.

Aurinko ei näy taivaalla,

se on vain järvessä

ja leikkii uidessaan.

 

Sitä on helppo katsoa,

ei häikäise,

ei polta silmiä.

 

Ihmettelen kauan.

 

Lopulta jatkan matkaa.

 

Sumu väistyy.

Aurinko nousee järvestä

ja täyttää valollaan kaiken.

Enää sitä ei kestä katsoa.

 

Puut hehkuvat keltaisina, punaisina,

miljoonat auringot välkkyvät laineina.

 

"Nyt me näemme kuin kuvastimesta

arvoituksen tavoin…

Pirjo