SYYSAAMU
Isä oli antanut luvanvärittämiseen innostuneille
pienille enkeleilleen
maalata maisema
yön aikana
uudeksi. Tienvarsien vaahterat
hohtivat kullankeltaisina.
Auringon säteet leikkivät
tuoreilla väripinnoilla.
Tule Pyhä Henki.
Luo sieluni maisema
kokonaan uudeksi.
Anna armosi kultasäteiden
virittää minutkin
että kiittäisin.
PALAPELI
Katselen sekaisin menneitä
palapelin palasia.
Kuva on kadoksissa.
Mikä sen piti olla?
Mitä siitä piti tulla?
Omin voimin en jaksa
sovitella, kokeilla enkä kasata.
En pelkää,
vaikka elämän palapeli on vaikea
enkä saa palasia paikoilleen.
Olen Isän lapsi!
Hän teki minut ihmeellisesti
Hän suunnitteli kokonaisuuden
Hän kantaa vastuun,
eikä jätä kesken kättensä työtä.
++
Anna rakkautesi
leposyke
sydämeni tahdistajaksi.
+++
YSTÄVYYDEN YLISTYS
Mihin joutuisimme
missä olisimme
ilman ystäviä?
Siunattu tukiverkosto
taivaasta annettu
mittatilaustyönä valmistettu
tarpeisiimme mitoitettu.
Kiitos ystävyydestä
sen eri tasoista
syvyyksistä
väreistä ja voimasta.
Kiitos ystävien äänistä
jaetusta hiljaisuudesta
läheisyydestä
yhteydestä.
Kiitos ystävistä,
toinen toisellemme
annetuista.
++
KUINKA KAUKANA
Kuinka kaukana me olemme
Jumalan alkuperäisestä ajatuksesta
meissä ja meidän kauttamme?
Kuinka kaukana
me aikuisen kokoiset
avuttomat lapset.
Kuinka kaukana
me elämästä väsyneet
sairaat ja särkyneet.
Kuinka kaukana
me elämästä syrjäytyneet
itsestämme eksyneet.
"Jumalan kuvaksi Hän heidät loi.
Mieheksi ja naiseksi Hän loi heidät.
Hän siunasi heidät sanoen:
Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää
ja täyttäkää maa."
Mitä meille tapahtui?
Missä me eksyimme?
Milloin me väsyimme?
Jäljellä on
surmattujen tunteiden kulotettu pelto,
murskattujen toiveiden kyynellaakso,
kipujen ja kärsimysten ohdakkeinen erämaa.
Jäljellä on
ELÄMÄ itse
hellittämättä rakastava
ARMO syvällä Olevaisessa
olevaisena.
++
SÄRKYNYT
Monta kertaa särkynyt
astia on hauras nyt
ja väsynyt.
Säröillä on merkitys
kirkkauden tarkoitus.
Väsyneenä olla saa
Vapahtaja armahtaa.
++
"Tervetuloa elämään" -runo on vuodelta 1998. Oli kulunut noin 4v siitä, kun sairastuin akuuttiin leukemiaan. Sairastuessani olin 40-vuotias ja siihen asti saanut olla terve.
Osallistuin 1998 Vivamossa pidettyyn Sisäisen parantumisen seminaariin, jossa kerroin sairauteni ajasta ja siitä, miten Jumala oli minua auttanut ja miten Hän lähetti täsmäapunsa moneen tilanteeseen. Seminaarin jälkeen luokseni tuli henkilö, joka kysyi: - Kun olet tuollaisen vakavan sairauden läpi elänyt, onko sua kukaan toivottanut tervetulleeksi elämään takaisin? Vastasin, ettei noilla sanoilla. Tämä henkilö sanoi nuo sanat ja halasi minua. Sanat menivät ikään kuin lävitseni. Uskon, että oli Jumalan aika vahvistaa parantumistani. Siitä jonkun ajan päästä kirjoitin seuraavan runon:
TERVETULOA ELÄMÄÄN
Tervetuloa elämään
toivotan Sinulle tänään.
Aika on tulla ulos
varjoista kuoleman laakson
vallasta valheen ja pelon.
Tervetuloa elämään!
TIEN kolkon olet kulkenut
ja kivut sydämeesi sulkenut.
Olet yksin kysellyt huokaillen,
pettääkö uskokin ihmisen?
Tervetuloa elämään
lapsi ikuisuuden ja ajan
asut väärällä puolella rajan.
Miksi sinne jäit,
missä kuoleman näit?
Tervetuloa elämään.
Sanat sydämessäni soivat,
ne uuden TOTUUDEN toivat:
Olen kutsuttu ELÄMÄÄN!
Virpi, 1998
++
Sairastuttuani ja ensimmäisenä yönä sairaalassa osastolla koin selkeästi, miten paimenpsalmin ensimmäinen jae annettiin mieleeni ja se rauhoitti koko olemukseni. Pelkäsin ja olin hämmentynyt. Päällimmäisenä oli tunne, että elämäni jää jotenkin kesken. Vielä ei leukemia-diagnoosi ollut varma. Psalmin 1. jae täytti minut ja jotenkin kuin minut asetettiin sairauteni kanssa Jumalan isänsyliin. Sain rauhan. Vaikka minulta puuttui sillä hetkellä kaikki tuttu ja turvallinen, minulla oli Paimen ja sen mukana kaikki, mitä tarvitsin. Myöhemmin olen elänyt läpi paimenpsalmin jakeita konkreettisesti:
ELÄMÄNI PAIMENPSALMIElämäni paimenpsalmi
on enemmän kuin
jakeita raamatunlehdillä.
Se on lihaa ja verta tässä ja nyt.
Kun sairastuin vakavasti,
minua rauhoittivat sanat:
Herra on minun Paimeneni
ei minulta mitään puutu.
Kun tuskani ja ihmissuhdekriisini
peittivät tulevaisuuden näköalat
uuvuttaen kulkuni,
toteutuivat kipeästi sanat:
Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa
en minä pelkäisi mitään pahaa,
sillä sinä olet minun kanssani
sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.
Kun minut autettiin matkaan
merten ääriin,
toteutuivat kirjaimellisesti sanat:
Virvoittavien vesien tykö
Hän minut johdattaa.
Hän virvoittaa minun sieluni.
Kun palasin kotimaahan,
sain asua rauhassa,
kesäisen luonnon helmassa
ja elin todeksi sanat:
Viheriäisille niityille
hän vie minut lepäämään.
Kun kyselin tietä eteenpäin
ja riipuin Hänen armossaan,
uskoin todeksi lupauksen sanat:
Hän ohjaa minut oikealle tielle
nimensä tähden.
Kaikissa kauhun kuiluissa
Hän varjeli minut.
Olin maahan vaipunut,
mutta en tuhoutunut.
Henki todisti hengelleni:
Sinä valmistat minulle pöydän
minun vihollisteni silmien eteen.
Tänään
lepään Hänen täysihoidossaan
ja suloinen armon öljy vuotaa ylleni
parantaen ja luoden minua uudeksi.
Paimenpsalmi vakuuttaa:
Sinä voitelet minun pääni öljyllä.
Tänään
jatkan matkaani Hänen laumassaan
kiittäen:
Minun maljani on ylitsevuotavainen,
sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua
kaiken elinaikani,
ja minä saan asua Herran huoneessa
päivieni loppuun asti.
+++
"Riipivää" -runo on vuodelta 2005, jolloin elin isojen muutosten aikaa eri alueilla elämässä. Pääsin mummiksi, sairastuin rintasyöpään ja läheisessä ihmissuhteessa oli aukeamattomia solmuja. Jumalan uskollisuus kaiken keskellä oli arkipäivän voima ja turva. Armo kantoi ja kantaa edelleen.
Riipivää
- Olet todistus kunhan vain olet,
sanovat ystäväni,
olethan kahdesta syövästä selvinnyt.
Se on raskas osa, huokaan minä,
joka mieluummin
jakaisin kauniita sanoja
tehokkaasta tekemisestä ja
touhukkuuden tärkeydestä.
Armonkin
mieluiten ansaitsisin.
Olen pyytänyt Herraa johdattamaan
tahtoaan olen rukoillut tapahtumaan.
Näille poluille
en itse tahtonut milloinkaan.
Rintasyöpä riisui paljaaksi.
Se satutti naiseutta.
Pian korvani erottivatkin enää
puheen hoidettavasta alueesta ja
tunsin olevani osa
itseäni suurempaa kokonaisuutta.
Solumyrkkykuurien ja
sädehoitojen jälkeen
elimistöni oppi sytyttämääni hälytysvalot,
sille, mitä se sai kestää.
Mutta minulle annettiin voima,
Isä itse mittasi syvyyden.
Juuri kun minusta tuli mummi
putosi rintasyöpä-pommi
ja räjäytti kappaleiksi unelman
energisestä isoäidistä.
Olen kokenut syövän ennenkin,
mutta silloin olin nuorempi
enkä vielä tiennyt, mitä on edessä,
mitä hoidot pitävät sisällään,
miten painava on
vakavan sairauden leima otsalla.
Nyt tiedän jotain
vähän enemmän.
Tieto lisää tuskaa,
mutta myös
luottamusta
että kaikissa vaiheissa
Jumala on itse läsnä.
Hänen lastensa elämässä
kaikella on tarkoitus.
Hänellä on kädessään elämämme päivät.
Hän ei jätä kesken kättensä työtä.
+++
Mummin rukousruno lapsenlapselleen:
Ota syliisi Isämme Taivainen
tämä lapsi pieni,
syksyn lapsonen.
Suo siunaus ensi hetkien,
suo vahvistua pienen olemuksen.
Päivästä päivään kanna.
Suojelusenkeli lapselle
alusta lähtien - aina,
elämän matkalle anna.
Virpi-mummi mallia 2005
++
